Tulosta tuomareilla

Sivusta seuranneena nyt parisen vuotta voin vain ihmetellä koiramaailmaa ja sitä, kuinka helposti itsekin eksyy mukaan. Näyttelyissä valitaan se tuomari, kenen mieltymykset vastaa omaa koiraa parhaiten tai, jos tuomarista ei mitään tiedetä, ei sille myöskään ilmoiteta koiraa. Myönnän itsekin sortuneeni tähän, sillä opiskelijabudjetista rahan repiminen on äärettömän vaikeaa. Silloin, kun Ocaa ensimmäisen kerran ilmoitin yhtään mihinkään, päädyin spontaanisti valitsemaan sen lähimmät näyttelyt, joista tulikin sitte EH ja ERI SA PN1 VSP SERT nivaska. Silloin olin untuvikko enkä ajatellut. En myös ajatellut, kun ilmosin Ocaa isoihin ja kalliisiin näyttelyihin, eli messariin. Sinne lähdin vain lunastamaan vanhan lupaukseni. Mutta sitten tajusin, että helvetti, miksi käytän koiraani tuomareilla, joista tiedän jo valmiiksi tiukkuuden ja jonkun asian arvostamisen, mikä koiraltani puuttuu. Olen ollut kriittinen ja katsonut tämän vuoden näyttelyitä lähinnä masentunin fiiliksin. Mistään ei tunnu löytyvän tuomaria, jolle tahotisin koirani kiikuttaa hyvän arvosanan toivossa. Lahti KV:n EH ei hirveästi taskua lämmittänyt, joten päätin laittaa koiran kokonaan näyttelytauolle. Miksi raahata rumaa ja keskeneräistä koiraa yhtään missään, kun ei se tuomareiden silmää miellytä. Siltikin katson tarkkaan kenelle koirani vien, en haluaisi kalliita ilmomaksuja ihan hukkaan heittää.

Toinen, missä mokoma tuomareiden valitseminen on ottanut valtaa ihmisistä, on toko. Onko se ykkönen ykkösen arvoinen, jos se haetaan keskinkertaisella suorituksella joltain sunnuntaituomarilta, joka antaa löyhät pisteet kun liike menee edes sinnepäin? Itse en tokotuomareihin ole sen enempää perehtynyt, mutta ei minulla tule tuomari missään vaiheessa vaikuttamaan siihen ilmoitanko koiran kokeeseen vain en. Haluan kouluttaa koirani niin, että tiukaltakin tuomarilta saataisiin mahdollisimman hyvät pisteet ja koen rakentavammaksi mennä sellaiselle tuomarille, joka antaa rehellistä palautetta niin pisteillä kuin suullisesti.

Vaikka koirailuni on rennon vakavaa, aion minä mennä kokeeseen onnistumaan. Ei pieneen mieleenikään tulisi viedä keskeneräistä koiraa pilaamaan muiden suorituksia, enkä tykkää lähteä asenteella "mitähän tästäkin nyt tulee". Haluan olla ehdottoman varma itsestäni ja koirastani. Haluan luottaa koiraan, tietää että se pysyy paikkamakuussa rivissä, eikä sooloile omiaan. Haluan viedä kehään toimivan paketin liikkeitä, saada hyvät pisteet ja hyvän tuloksen. Tiedän, että on hyviä ja huonoja päiviä, mutta niille ei yksinkertaisesti vain voi mitään. Mutta se fiilis, mikä tulee kovan työn tehtyä ja kun joku sen palkitsee kokeessa hyvillä pisteillä... Voin vaan kuvitella millaiset fiilikset siitä tulee.

Ja ennen kuin kukaan kerkeää vetämään hernepeltoa vasempaan sieraimeensa, niin painotan, että tämä on vain minun mielipide. Minua ei kiinnosta millä perusteella muut valitsevat tuomarinsa tai miten kouluttavat koiransa.